16092017

Pienen hiljaiselon jälkeen on aika taas palata tänne blogin ääreen! Arvata saattaa hiljaiselon syyn: meidän pieni tytär syntyi viikko sitten lauantaina 24 tunnin synnytyksen jälkeen ❤

Synnytys itsessään sujui todella hyvin, mutta uskotte varmaan miten vuorokauden pituinen (ja kaksien yöunien poisjäänti) uurastus verottaa ja minimoi kaiken ylimääräisen touhuamisen!


Kotiin pääsimme jo sunnuntaina ja olikin ihana aloittaa nelihenkinen perhe-elämämme samantien, eikä venyttää osastolla oloa kuten viime kerralla (silloin tosin oli pakko). 

Tyttäremme on toistaiseksi ollut aivan mahtava vauva, nukkuu paljon ja syö sitäkin enemmän! Hän on hyvin rauhallinen ja tarkkaavaisen oloinen pienokainen. Juuri yhtään hän ei kitise, ainoastaan kun vaatteet riisutaan hän hieman valittelee kylmyyttä. Nyt vain sormet ristissä että suurin piirtein samaan malliin hommat sujuisi jatkossakin!

Siitä, että kummalta hän meistä näyttää, en osaa juurikaan sanoa. Mielestäni hän näyttää veljeltään, mutta vain tummemmalta ja pidempi hiuksisemmalta versiolta. Ja ihan tytöltä tietty 😀 


Kooltaan hän oli hieman suurempi kuin veljensä, tosin nyt viikot olivatkin 42+0 (veljellä 39+0): hän oli 54cm pitkä (veli 53cm) ja painoa oli jopa 4350g veljen painaessa 10 grammaa vähemmän. Juu, tiedän, meidän perheessä vauvat ovat isoja… Mutta eipä minun lantiollani tuottanut vaikeuksia ponnistaa maailmaan tämän kokoisia ipanoita!

Täällä siis voidaan kaikin puolin oikein hyvin ja isovelikin on aivan mahtavasti kohdellut pikkusisartaan tähän mennessä, vaikka hieman meitä vanhempia kohtaan onkin noussut uhmaa. Se kuitenkin oli odotettavissa ja nyt on vain meidän aikuisten tehtävä ymmärtää esikoisen hankalaa vaihetta ja pitää huoli, ettei hänellä synny ikäviä tunteita vauvaa kohtaan.

Ensi viikolla mies palaa töihin ja esikoinen päiväkotiin “vauvalomalta” ja itse jään kaksin tytön kanssa kotiin. Saa nähdä miten osaan ja pystyn pyörittämään tätä uudenlaista arkea, kun tällaisenaan en ole vauva-arkea ennen elänyt (voisin kirjoittaa tästä erillisen postauksen). Opintoja olisi suoritettavana, mutta onneksi ne vaikuttavat olevan melko joustavia aikatauluiltaan, joten en ota turhaa stressiä niiden suorittamisesta vaan nautin nyt tästä vauvan tuoksuisesta arjestani täysin rinnoin, kirjaimellisesti! 🙂

xx,

Advertisements

Kuulumiset päivää ennen

… laskettua aikaa. Se olisi sitten pian yhdeksän kuukauden, 40 viikon, odotus pikkuhiljaa paketissa. Uskomatonta, sillä en ole koskaan ollut näin raskaana. Tarkoittaen siis sitä, että viimeinen raskaus päättyi esikoisen syntymään viikoilla 39+0. Uskomatonta on myöskin se, että miten normaalilta minusta voi tuntua. Kivut ovat jo pysyneet melko samana viimeisten viikkojen ajan ja tietyn tasoiseen väsymykseenkin olen jo tottunut. Eli fiilis on overall jokseenkin hyvä ja tyytyväinen.

Ainoa loppuraskauden “uusi kaveri” on unettomuus, joskin se on jo tuttu ongelma minulle myös raskautta edeltävältä ajalta. Unettomuus on kuitenkin tullut nyt riesakseni näille viimeisille odotuksen päiville, joskaan joka ikinen yö ei mene valvoessa, mutta kuitenkin sen verran, että se saattaisi rapauttaa toimintakykyni silloin kun tarvitsisin voimia eniten, eli synnytyksessä. Joten sain neuvolasta vinkkiä ottaa yhteys synnytysvastaanottoon ja pyytää apuja ongelmaani.

Jorvin vastaus oli kutsu tulla nukkumaan osastolle tai sitten hakea nukahtamista edistäviä lääkkeitä kotiin. En tiedä onko miten tavallista antaa unilääkkeitä raskaanaoleville kotiin (sen kummemmin tutkimatta), mutta koska minulla tosiaan on aiempaa kokemusta unettomuudesta ja sen hoidosta, sain (onnekseni) tämän vaihtoehdon, jolloin pystyisin nukkumaan omassa sängyssäni ja siten myös tuhat kertaa rentouttavammin!
Eilen illalla olin sen verran sopivasti väsynyt (saatoin ehkä tahallani pyyhkiä pölyt ja imuroida koko kodin), että en halunnut ottaa lääkettä “turhaan”. Eli viime yö menikin sitten ihan kivasti ilman apuja. On kuitenkin mieltä rauhoittavaa tietää, että mikäli uni ei seuraavina öinä kuitenkaan tule, löytyy minulta apukeinot nyt kotoa ja siten pääkoppakin pysyy varmemmin kasassa viimeiset hetket ennen synnyttämään lähtemistä.

Tänään ollessani hyvin nukutun yön jäljiltä energinen pyrin hoitamaan asioita taas mahdollisimman paljon niin, ettei seuraaville päiville kertyisi paljoa tehtävää. Sen jälkeen kun vein miehen töihin ja pojan päiväkotiin, lähdin rutiininomaisesti ruokakauppaan ja muistin myös poiketa samalla myös Sokoksella hakemassa täydennystä meikkiarsenaaliini. Kesän aikana ei tullut hirveästi meikattua, mutta nyt syksyn tullessa on hyvä taas päivittää ja hankkia loppuun kulutettujen tilalle uudet tuotteet. Mukaan lähti uusi ripsiväri Lancômelta (vakkari), Lancômen uutuus huulipuna ja Lumenen meikkipaletti. Eli ihan perusjuttuja, joilla saa pidettyä hieman eloa kasvoissa, vaikka unettomia öitä olisikin muutama alla!

Ruokaostosten ja meikkihankintojen lisäksi pistin tilaukseen pojalle kasan vaatteita Hennesiltä. Minulla oli sinne lahjakortti, joten ajattelin, että pojan olisi syytä saada päivitystä vaatekaappiinsa, sillä pituutta hänelle on kevään ja kesän aikana tullut jopa muutamia senttejä! H&M:n nettikaupassa on vielä sopivasti 20%:n alennuksessa kaikki lasten vaatteet.

Aamupäivän riennot ja to-dot ovat siis suoritettu ja nyt minun pitäisikin syödä hieman lounasta ja sitten onkin luvassa jotain ihanaa, nimittäin varasin iltapäiväksi vyöhyketerapeutin kotikäynnin! Toivottavasti saisin siitä hieman luonnollista apua unettomuuteen ja kipuihini. Ei siitä haittaa olisi, vaikka synnytyskin lähtisi käyntiin terapian jälkeen! 😉 Tosin illalle olemme miehen kanssa varanneet kahdenkeskistä aikaa ravintolatreffeille, joten ne olisi tietty ihan kiva saada kivuttomasti pois alta…

Mahtavaa viikonlopun alkua kaikille!