Run for it Baby!

Kehoni tuntemukset sunnuntaisesta Naisten Kympistä ovat hyvin hyvin rasittuneet, askel painaa ja vatsalihaksia särkee aina kun aivastaa. Mieli on sen sijaan korkealla ja tuntuu siltä, että sain kovastikin energiaa juoksusuorituksestani Töölönlahdella. Lähdin Kymppiin aivan kylmiltäni ja sen kummemmin harjoittelematta tänä vuonna, takanani vain kymmenittäin vaunulenkkejä ja kuukauden HIIT-treenit, joista onkin ehtinyt jo kulua myös se kuukausi. Polveni ja olkapääni ovat viime kuun ajan vihoitelleet vuorotellen, mutta juoksupäivän koittaessa molempien säryt olivat poissa ja olo oli todella hyvä! Hieman tosin jännitin, että miten kummassa minä jaksan juosta KYMPIN.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enpä minä sitten pystynytkään juoksemaan koko matkaa, vaan siinä kolmannen kilometrin alkaessa polveni alkoi särkeä ihan toden teolla ja jouduin sitten vaihtamaan liikkumistyylini reippaaseen kävelyyn. Aina välillä yritin kiriä aikaa hölkkäämällä, mutta huonoin tuloksin, polvi ei vain lakannut särkemästä, joten ”intervallilla” menin sinne kahdeksaan kilometriin saakka.

Silloin vasta keksin, että jos vaihdankin juoksuaskeleen päkiälle, ei polveeni satu yhtään niin paljoa kuin mitä muuten kantapäälle laskeutuvassa askeleessa. Juoksin sitten tällä tyylillä loppuun: kevyesti, mutta koko ajan peläten kaatumista, sillä juoksuaskel päkiällä on minulle melko tuntematon tapa juosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maaliin tulin puolentoista tunnin kuluttua lähdöstä. Olen sunnuntaiseen aikaani todella tyytyväinen, sillä tiedän että juosten koko matkaan olisi varmaankin mennyt se tunti, kuten silloin kolme vuotta sitten, kun viimeksi olin Naisten Kymppiä juoksemassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näköjään ”kotiäidin”-kunnolla saa kuitenkin ihan hyviä liikuntasuorituksia tehtyä, vaikka ne aina yllättävät suuresti sillä ainakin oma elämäni on tällä hetkellä niin täynnä kaikkea muuta kuin säännöllisiä treenejä. Pienen lapsen äitinä päiväni kuluvat yhdeksää kiloa syliin nostellessa ja vaunuja työnnellessä. Onhan nuokin säännöllisesti tapahtuvia…

Kotiäidin roolista ja hektisestä pikkulapsiarjesta huolimatta noin viikon kuluttua minä tapaan tulevan personal trainerini kanssa ensimmäistä kertaa. Tavoitteenani on päästä takaisin hyvään oloon ja hyvään kuntoon. Jotta sitten vuosi vuodelta muuan muassa kympin juoksu tuntuisi yhä kevyemmältä ja kevyemmältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko Nelly.com kengät Converse kello & rannekoru Michael Kors

Olen todella innoissani tulevista treeneistä ja motivaationi löytää aikaa omille treeneille on kova. Olen luonteeltani ”täysillä tai ei mitään” -tyyppi ja tähänkin elämänmuutosprojektiin olen täysillä panostamassa, sillä tiedän että se hyvä kunto ja kevyempi olo ovat mahdollisia saavuttaa ja tiedän niiden vaikuttavan positiivisesti niin monella muullakin elämän alueella.

Blogissani elämänmuutosprojektini varmastikin näkyy eniten fyysisesti kuvissani, mutta myöskin satunnaisina treeneihin ja hyvään oloon liittyvinä postauksina ja esimerkiksi terveellisinä resepteinä (vaikka edelleen herkkujakin täällä nähdään, ei hätää!). Ajattelin kuitenkin niin, että Instagram ja erityisesti Insta Stories ovat parhaita paikkoja päivitellä jumppakuulumisia. Voi olla, että vielä eräs kolmaskin väylä on tulossa, mutta palailen siihen sitten myöhemmin, kun se on ajankohtaista!

Onko sinulla millaiset tottumukset liikkua kesäisin? Ulkona vai sisällä? Enemmän vai vähemmän kuin talvella?

Tänään olisi jälleen yksi evakkopäivä poissa kotoa, sillä seinänaapurissamme tehdään remonttia ja pikkuneidin päiväunet siten vähän kärsivät, jos olisimme kotosalla vain… Eli luvassa on joko kerhoilua tai mummilaa, saas nähdä miten tämä aamu tästä lähtee käyntiin!

Aurinkoista ja LÄMMINTÄ tiistaita kaikille!

jm_signature

Advertisements

Vuosi 2018 & ajatuksia bloggaamisesta

Terveiset lomailun parista! Minusta ei ole sitten aaton aaton jälkeen täällä kuulunut, sillä olen aivan suunnitellusti pyhittänyt joulunajan lomailevalle perheelleni. Joka päivä on riittänyt touhua ja tohinaa meidän talossa ja se on ollut kivaa vaihtelua, vaikka se onkin tarkoittanut vähemmän rauhallisia kahvihetkiä 😀

Joulu meni oikein mukavasti sukulaisia tavaten, hyvin syöden ja lahjoja ihastellen. Aivan kuten aiemmin arvelinkin lapsemme, varsinkin esikoisemme, hukutettiin joululahjoihin heidän ollessaan vielä toistaiseksi ainoita sukupolvensa edustajia… Minun toivomukseni vähäisestä lahjamäärästä meni siis kuuroille korville, mutta toki olen kiitollinen heidän saamastaan huomiosta, eli kiitos vain paketeista ❤

Nyt kun joulu on ohi, on aika kääntää katseet tulevaan vuoteen. Olenkin mieheni kanssa hieman kirjaillut ylös suunnitelmia tulevalle vuodelle. Olemme molemmat melko järjestelmällisiä ihmisiä ja meidän arkeamme rytmittää usein selkeät rutiinit, erityisesti lasten kanssa. Tulevalle vuodelle meillä molemmilla on toiveissa lisätä aikaa säännölliselle liikkumiselle. Mieheni viihtyy koripallo- ja sulkapallokentillä, kun taas itse kaavailen paluuta potkunyrkkeilyn pariin (ehkä myöhemmin jopa taitoluistelun!). Molemmilla on myös juoksutreenejä suunnitelmissa, itselläni tavoitteena on parantaa omaa Naisten Kympin aikaani parin vuoden takaisesta. Poikamme aloittaa tammikuussa temppujumpan, eli hänellekin jotakin ohjattua liikuntaa luvassa ensi vuodelle. Näiden liikuntasuunnitelmien myötä arkipäivämme täyttyvät hyvää vauhtia ja toivottavasti myös kunto kohoaa (meillä aikuisilla siis) siinä sivussa.

Tammikuussa palaan osittain opintojeni pariin tarkoituksena saada maisterin paperit käteen vuoden 2018 aikana. Äitiyslomani/vanhempainvapaani jatkuu kyllä siinä sivussa vielä luultavasti sinne saakka, kunnes tyttäremme on kaksivuotias ja menee päivähoitoon. Aika tulee kuitenkin olemaan kortilla seuraavina kuukausina ja stressitasokin oletettavasti lähellä huippuaan. Tavoitteeni on saada opintoni pakettiin ja päästä vihdoinkin täysipäiväisesti työelämään sitten vapaiden jälkeen.

Näiden toiveiden ja tavoitteiden myötä viime aikoina päässäni ovat pyörineet ajatukset bloggaamisen lopettamisesta. Ihan kokonaan ja lopullisestikin. Blogimaailma ja sosiaalinen media on muuttunut todella isosti sitten vuoden 2007, jolloin kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni sen aikaiseen blogiini.

Aloitin blogin aikoinaan ystävien kanssa yhteydenpitoa ylläpitäen. Olen nuorempana muuttanut muutamaan otteeseen, joten ystäviä on pakostakin jäänyt “taaksepäin” monille eri paikkakunnille. Blogin kautta pystyin välittämään kuulumisiani ja niin myös ystäväni silloisissa blogeissaan. Kuvat blogeissa olivat silloin aitoja kuvia aidosti koetuista tilanteista ja ne olivat postauksessa tekstiä tukemassa. Silloin ei ollut vielä tapana palkata ammattivalokuvaajia auttamaan kuvamateriaalin saamisessa saati markkinoida erilaisten yritysten tuotteita blogikirjoituksissa. Silloin kyse oli puhtaasta kirjoittamisen ilosta ja intohimosta eikä sisällöntuotannosta dollarin kuvat silmissä. Kuvat olivat silloinkin usein kauniita ja harkittuja, mutta kuitenkin sellaisella arkisella ja helposti lähestyttävällä tavalla. Bloggaajaan oli helppo samaistua eikä somekateudesta saati -vihasta ollut tietoakaan. Nykyään pitää olla todella tarkka siitä mitä ja miten julkaisee ajatuksiaan.

Myös tarkkuus yksityisyydestä on  tullut minulle viime vuosina isoksi osaksi bloggaamista. Lapsien myötä olen entistäkin tarkempi kertoessani elämästäni internetin syövereissä. Astuessani ensimmäistä kertaa oman alani töihin aloin miettimään myös yksityiselämäni julkisuutta kirjoittaessani blogia. Minulle blogi on aina ollut paikka, jonne kirjoitan muuan muassa kuulumisiani, niin kuin niitä ystävillenikin kertoisin. Aivan kuten ennenkin. En kuitenkaan nykyisellä alallani työskennellessä pidä siitä ajatuksesta, että sadat ellei jopa tuhannetkin päivittäin kanssani tekemisissä olevat ihmiset saavat tietää mitä ajattelen tai että mitä perheelleni milloinkin kuuluu. On eri asia kirjoittaa esimerkiksi muoti- taikka ruokablogeja, joissa ei tarvitse mennä pintaa syvemmälle. Itse en kuitenkaan koe edustavani mitään kategorisesti vaan olen tykännyt kirjoitella asioista, jotka sillä hetkellä minua miellyttävät ja mietityttävät. Siten ne ovat olleet myös henkilökohtaisempia.

Vaikka urani on vasta alkutekijöissään eikä tulevat työtehtävätkään ole vielä kiveen hakattuja, olen silti viime aikoina enemmän stressannut kuin nauttinut bloggaamisesta. Kirjoittaminen on edelleen kivaa ja inspiraatiota olisi vaikka kuinka, mutta ehkäpä sosiaalinen media ei olekaan minun luovuudelleni se oikea paikka olla esillä. En halua olla sisällöntuottaja vaan kirjoittaja, ehkä jopa kirjailija.

Tammikuusta lähtien aion siis pistää blogini hiatukselle määrittelemättömäksi ajaksi. Kyseessä voi olla seuraavat kaksi kuukautta, puoli vuotta tai jopa vuosi. Sinä aikana aion keskittyä kirjoittamaan vain graduani ja siihen liittyviä asioita. Mikäli ensi vuoden aikana jokin kaunis päivä toteankin, että bloggaaminen olikin minun juttuni, niin palaan takaisin sorvin ääreen. Nyt kuitenkin on aika keskittyä valmistumiseen, äitiyslomasta ja vauvavuodesta nauttimiseen ( ja selviämiseen) sekä hieman katsella ruudun sijaan muita maisemia. Yksi uuden vuoden lupauksistani onkin vähentää some-aikaa huomattavasti nykyisestä ja harrastaa enemmän asioita, jotka kehittävät minua; käsitöitä, kirjoittamista (muualle kuin nettiin), lukemista, liikuntaa… Kaikkea muuta kuin puhelin kädessä roikkumista siis.

The Beauty Beneath -blogi kuitenkin löytyy tästä osoitteesta edelleen; en aio sen kummemmin sulkea sivustoa, ainakaan ennen kuin olen tehnyt lopullisen päätöksen blogini suunnasta. Eli en vielä sano lopullisesti lopettavani bloggaamista, vaan annan ajatusteni ja tunteitteni hieman kehittyä ajan kanssa ja samalla hieman tunnustelen omia valintojani tulevaisuuteni suhteen.

The Beauty Beneath blog –instagramtili sekä Twitter– ja Facebook-tilit aion myös pitää avoinna, jolloin ilmoitukset mahdollisista uusista postauksista tulee perille ainakin osalle lukijoistani. Myös Blogit.fi sivuston jäsenyys tulee säilymään hiatuksen ajan.

Lopuksi haluan kiittää uskollisia lukijoitani mukana olosta, erityisesti teitä, jotka ovat olleet sen lähes kymmenen vuotta lukemassa juttujani, on ollut ilo kasvaa teidän kanssanne! Kiitos myös muille seuraajilleni somessa kuluneesta vuodesta. On ollut hienoa saada teiltä kommentteja ja ajatuksia, sekä ottaa osaa erilaisiin tapahtumiin bloggaajan roolissa, mitä välttämättä en olisi muilla keinoin päässyt koskaan kokemaan.

Kiitos ja näkemiin, sekä upeaa alkavaa vuotta 2018! ❤

xx