My Daily Routines

Minun elämäni on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana aivan valtavasti… Olen itsenäistynyt, rakastunut, matkustellut, muuttanut uudelle paikkakunnalle rakkaani kanssa, mennyt naimisiin, aloittanut opinnot yliopistossa, hankkinut koiran, saanut lapsia, menettänyt koirani, vaihtanut yliopistoa, tehnyt töitä ja asunut ulkomailla… Pienemmistä muutoksista puhumattakaan.

Näiden suurien muutosten keskellä selkeät rutiinit ovat pitäneet järjen päässäni. Minulle on todella tärkeää, että vaikka isoja asioita tapahtuu ja elämäni on jatkuvassa muutoksessa, että useimmat rutiineistani pysyvät samanlaisina vuodesta toiseen. Se luo turvallisuuden tunnetta ja toisaalta myös pysyvyyttä arkeeni.

En kuitenkaan väitä olevani kaavoihin kangistunut rutiinien myötä. Sillä osaan kyllä vastaanottaa ja tehdä muutoksia elämässäni joustavasti. En pelkää muutoksia ja jos totta puhutaan, en oikein osaisikaan olla vain paikallaan ja olla ottamatta riskejä elämässä. Itseasiassa rakastan sitä tunnetta, jonka hyppy tuntemattomaan aiheuttaa; esimerkkinä tunteet opintojen alkaessa, naimisiin mentäessä, ulkomaille muuttaessa ja perheenlisäystä saataessa.

Se kutkuttava tunne siitä, että jotain positiivisella tavalla jännittävää tulee tapahtumaan pian, on aivan huumaava! Tiedän, että välillä minun on syytä jopa toppuutella itseäni, varsinkin nyt, kun pitää ajatella asioita myös miehen ja lasten näkökulmasta. Tässä kohtaa taas rutiineilla on suuri merkitys; sen lisäksi, että se luo turvallisuuden tunnetta minulle, niin erityisesti lapseni tarvitsevat sitä tunnetta.

Miten sitten rutiinit näkyvät elämässäni ja mitä rutiineja teen (lähes) päivittäin? Minun kohdallani tärkeimpiä ovat aamu- ja iltarutiinit. Minulle on oikeastaan aivan sama mitä päivisin tapahtuu, kunhan aamu- ja iltarutiinit ovat samantapaiset joka päivä.

Aamurutiinit määrittävät alkavan päivän. Olen herkkä ihminen luonteeltani ja aistin todella hyvin ilmapiirin ja tunteet ympärillä olevista ihmisistä. Vaikka itse heräisin väärällä jalalla, voi oma mieleni muuttua, jos ympärillä olevat ihmiset, usein perheeni, ovat iloisella päällä. Jos taas tunnelma on toisin päin, minunkin päiväni alkaa huonosti muiden kiukutellessa aamusta alkaen, vaikka olisinkin herätessäni ollut tyytyväinen. Tämä on varmaan aika tuttua monelle.

Iltarutiinit sen sijaan varmistavat miellyttävän ja rauhallisen yön. Niin lapsille, kuin minullekin. Lasten kanssa täytyy tietyt asiat tehdä samassa järjestyksessä kuin aina, mutta minulle riittää se, että kunhan saan tehtyä tietyt asiat ennen nukkumaanmenoa, voin sänkyyn mennessä rentoutua ja sammuttaa mieleni. Mikäli jokin asia jää tekemättä tai kesken, en pysty olla ajattelematta sitä ja mieleni pysyy kirkkaana niin pitkään, kunnes nousen sängystä hoitamaan asian. Kaipa tuon voisi laskea pakkomielteeksikin joissakin tilanteissa!

Ajattelin seuraavaksi ihan vanhalla kunnon listalla hahmottaa teille, minkälaisia asioita aamu- ja iltarutiinini sisältävät. Uskoisin, että kaikilta aikuisilta löytyy joitakin yhteisiä rutiineja listoilta.

Miltä teidän rutiinien lista näyttäisi?

For the past ten years my life has been full of big changes. What keeps my head together through those major changes are routines. For me it means the routines that I try to do every morning I wake up and every night before going to bed. They keep me balanced when the rest of the time I’m running around like a headless goose. I do not define myself as a boring person for having certain routines in my life. I love taking (positive) risks and taking a leap of faith every now then, but routines bring me a sense of safety and continuity even though my life would change drastically from time to time.  I wanted to share my daily routines with you in this post. Do you have similar routines or do you prefer to do something differently?

jm_signature

Follow me on Instagram / Seuraa blogiani myös Instagramissa: @thebeautybeneath
Facebook: thebeautybeneathblog

Twitter: Jaminamaría_

Advertisements

Vuosi 2018 & ajatuksia bloggaamisesta

Terveiset lomailun parista! Minusta ei ole sitten aaton aaton jälkeen täällä kuulunut, sillä olen aivan suunnitellusti pyhittänyt joulunajan lomailevalle perheelleni. Joka päivä on riittänyt touhua ja tohinaa meidän talossa ja se on ollut kivaa vaihtelua, vaikka se onkin tarkoittanut vähemmän rauhallisia kahvihetkiä 😀

Joulu meni oikein mukavasti sukulaisia tavaten, hyvin syöden ja lahjoja ihastellen. Aivan kuten aiemmin arvelinkin lapsemme, varsinkin esikoisemme, hukutettiin joululahjoihin heidän ollessaan vielä toistaiseksi ainoita sukupolvensa edustajia… Minun toivomukseni vähäisestä lahjamäärästä meni siis kuuroille korville, mutta toki olen kiitollinen heidän saamastaan huomiosta, eli kiitos vain paketeista ❤

Nyt kun joulu on ohi, on aika kääntää katseet tulevaan vuoteen. Olenkin mieheni kanssa hieman kirjaillut ylös suunnitelmia tulevalle vuodelle. Olemme molemmat melko järjestelmällisiä ihmisiä ja meidän arkeamme rytmittää usein selkeät rutiinit, erityisesti lasten kanssa. Tulevalle vuodelle meillä molemmilla on toiveissa lisätä aikaa säännölliselle liikkumiselle. Mieheni viihtyy koripallo- ja sulkapallokentillä, kun taas itse kaavailen paluuta potkunyrkkeilyn pariin (ehkä myöhemmin jopa taitoluistelun!). Molemmilla on myös juoksutreenejä suunnitelmissa, itselläni tavoitteena on parantaa omaa Naisten Kympin aikaani parin vuoden takaisesta. Poikamme aloittaa tammikuussa temppujumpan, eli hänellekin jotakin ohjattua liikuntaa luvassa ensi vuodelle. Näiden liikuntasuunnitelmien myötä arkipäivämme täyttyvät hyvää vauhtia ja toivottavasti myös kunto kohoaa (meillä aikuisilla siis) siinä sivussa.

Tammikuussa palaan osittain opintojeni pariin tarkoituksena saada maisterin paperit käteen vuoden 2018 aikana. Äitiyslomani/vanhempainvapaani jatkuu kyllä siinä sivussa vielä luultavasti sinne saakka, kunnes tyttäremme on kaksivuotias ja menee päivähoitoon. Aika tulee kuitenkin olemaan kortilla seuraavina kuukausina ja stressitasokin oletettavasti lähellä huippuaan. Tavoitteeni on saada opintoni pakettiin ja päästä vihdoinkin täysipäiväisesti työelämään sitten vapaiden jälkeen.

Näiden toiveiden ja tavoitteiden myötä viime aikoina päässäni ovat pyörineet ajatukset bloggaamisen lopettamisesta. Ihan kokonaan ja lopullisestikin. Blogimaailma ja sosiaalinen media on muuttunut todella isosti sitten vuoden 2007, jolloin kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni sen aikaiseen blogiini.

Aloitin blogin aikoinaan ystävien kanssa yhteydenpitoa ylläpitäen. Olen nuorempana muuttanut muutamaan otteeseen, joten ystäviä on pakostakin jäänyt “taaksepäin” monille eri paikkakunnille. Blogin kautta pystyin välittämään kuulumisiani ja niin myös ystäväni silloisissa blogeissaan. Kuvat blogeissa olivat silloin aitoja kuvia aidosti koetuista tilanteista ja ne olivat postauksessa tekstiä tukemassa. Silloin ei ollut vielä tapana palkata ammattivalokuvaajia auttamaan kuvamateriaalin saamisessa saati markkinoida erilaisten yritysten tuotteita blogikirjoituksissa. Silloin kyse oli puhtaasta kirjoittamisen ilosta ja intohimosta eikä sisällöntuotannosta dollarin kuvat silmissä. Kuvat olivat silloinkin usein kauniita ja harkittuja, mutta kuitenkin sellaisella arkisella ja helposti lähestyttävällä tavalla. Bloggaajaan oli helppo samaistua eikä somekateudesta saati -vihasta ollut tietoakaan. Nykyään pitää olla todella tarkka siitä mitä ja miten julkaisee ajatuksiaan.

Myös tarkkuus yksityisyydestä on  tullut minulle viime vuosina isoksi osaksi bloggaamista. Lapsien myötä olen entistäkin tarkempi kertoessani elämästäni internetin syövereissä. Astuessani ensimmäistä kertaa oman alani töihin aloin miettimään myös yksityiselämäni julkisuutta kirjoittaessani blogia. Minulle blogi on aina ollut paikka, jonne kirjoitan muuan muassa kuulumisiani, niin kuin niitä ystävillenikin kertoisin. Aivan kuten ennenkin. En kuitenkaan nykyisellä alallani työskennellessä pidä siitä ajatuksesta, että sadat ellei jopa tuhannetkin päivittäin kanssani tekemisissä olevat ihmiset saavat tietää mitä ajattelen tai että mitä perheelleni milloinkin kuuluu. On eri asia kirjoittaa esimerkiksi muoti- taikka ruokablogeja, joissa ei tarvitse mennä pintaa syvemmälle. Itse en kuitenkaan koe edustavani mitään kategorisesti vaan olen tykännyt kirjoitella asioista, jotka sillä hetkellä minua miellyttävät ja mietityttävät. Siten ne ovat olleet myös henkilökohtaisempia.

Vaikka urani on vasta alkutekijöissään eikä tulevat työtehtävätkään ole vielä kiveen hakattuja, olen silti viime aikoina enemmän stressannut kuin nauttinut bloggaamisesta. Kirjoittaminen on edelleen kivaa ja inspiraatiota olisi vaikka kuinka, mutta ehkäpä sosiaalinen media ei olekaan minun luovuudelleni se oikea paikka olla esillä. En halua olla sisällöntuottaja vaan kirjoittaja, ehkä jopa kirjailija.

Tammikuusta lähtien aion siis pistää blogini hiatukselle määrittelemättömäksi ajaksi. Kyseessä voi olla seuraavat kaksi kuukautta, puoli vuotta tai jopa vuosi. Sinä aikana aion keskittyä kirjoittamaan vain graduani ja siihen liittyviä asioita. Mikäli ensi vuoden aikana jokin kaunis päivä toteankin, että bloggaaminen olikin minun juttuni, niin palaan takaisin sorvin ääreen. Nyt kuitenkin on aika keskittyä valmistumiseen, äitiyslomasta ja vauvavuodesta nauttimiseen ( ja selviämiseen) sekä hieman katsella ruudun sijaan muita maisemia. Yksi uuden vuoden lupauksistani onkin vähentää some-aikaa huomattavasti nykyisestä ja harrastaa enemmän asioita, jotka kehittävät minua; käsitöitä, kirjoittamista (muualle kuin nettiin), lukemista, liikuntaa… Kaikkea muuta kuin puhelin kädessä roikkumista siis.

The Beauty Beneath -blogi kuitenkin löytyy tästä osoitteesta edelleen; en aio sen kummemmin sulkea sivustoa, ainakaan ennen kuin olen tehnyt lopullisen päätöksen blogini suunnasta. Eli en vielä sano lopullisesti lopettavani bloggaamista, vaan annan ajatusteni ja tunteitteni hieman kehittyä ajan kanssa ja samalla hieman tunnustelen omia valintojani tulevaisuuteni suhteen.

The Beauty Beneath blog –instagramtili sekä Twitter– ja Facebook-tilit aion myös pitää avoinna, jolloin ilmoitukset mahdollisista uusista postauksista tulee perille ainakin osalle lukijoistani. Myös Blogit.fi sivuston jäsenyys tulee säilymään hiatuksen ajan.

Lopuksi haluan kiittää uskollisia lukijoitani mukana olosta, erityisesti teitä, jotka ovat olleet sen lähes kymmenen vuotta lukemassa juttujani, on ollut ilo kasvaa teidän kanssanne! Kiitos myös muille seuraajilleni somessa kuluneesta vuodesta. On ollut hienoa saada teiltä kommentteja ja ajatuksia, sekä ottaa osaa erilaisiin tapahtumiin bloggaajan roolissa, mitä välttämättä en olisi muilla keinoin päässyt koskaan kokemaan.

Kiitos ja näkemiin, sekä upeaa alkavaa vuotta 2018! ❤

xx