the Beauty Beneath revived

Toivottavasti kaikilla on ollut hauska Vappu viettipä sen sitten kotona tai kaupungilla! Meillä on miehen kanssa takana mukava ilta vanhojen että uudempien ystävien kanssa Helsingissä. Kävimme Mantan lakituksessa kauppatorilla, jonne saavuimme aivan liian myöhään, emmekä siis nähneet väentungokselta koko lakitusta. Istuimme sen sijaan sitten hetken Espalla ja Teatterissa odottelemassa joukkomme viimeisiä saapujia. Siitä menimme Skifferin herkullisille pitsoille Erottajalle. Edellisestä olikin jo lähemmäs kolme vuotta. Namnam! Tyytyväisenä ja kylläisenä jatkoimme vielä vasta avattuun Väinö Kallioon istumaan iltaa. VK oli paikkana mielenkiintoinen, sillä muistutti minua vanhasta alakoulustani Porissa uusklassisine auloineen ja koristeellisuuksineen. Todella kaunis paikka siis ja hyvät drinkit, eli suosittelen lämpimästi kaikille, mikäli haluaa kokea baari-illan vähän tavallisen mainstream-klubi-lookien ulkopuolelta! Nyt kuitenkin vappuhulinoista tämän postauksen aiheeseen:

Siitä on nyt viisi kuukautta, kun päätin ottaa aikaa sosiaalisesta mediasta itselleni, perheelleni ja opinnoilleni. Omaksi otettu aika on ollut hyvästä, sillä olen voinut keskittyä perheemme nykyiseen oloon nelihenkisenä perheenä, totutella arkeen, jossa oma aika on todella rajattua ja välillä olematonta, lukea niin gradukirjallisuutta kuin kaunokirjallisuuttakin, käydä luennoilla, katsoa elokuvia, treenata ja nähdä ystäviä… Ilman, että takaraivossa koputtelisi aina uusi postaus idea. Ensimmäiset kolme kuukautta meni välittämättä sosiaalisesta mediasta, kunnes…

Kauan lukemista odottaneet kirjat olivat luettuna ja must-see-listan elokuvat olivat katsottuna, koin kummallista tyhjyyttä. Olin ollut kolme kuukautta täysin tyytyväinen siihen, ettei minun tarvinnut itse tuottaa sosiaaliseen mediaan mitään. Pystyin ihastelemaan ja nauttimaan muiden luovuuden tekeleistä ulkopuolisen roolista. Jossain vaiheessa kuitenkin olin ilmeisesti päässyt yli informaatioähkystäni ja hain vastapainoa gradun tekemiselle. Koin jälleen tarvetta purkaa omaa luovuuttani. En kuitenkaan vieläkään halunnut sekoittaa somea siihen mukaan. Pohdin pitkään ja hartaasti keinoja purkaa luovuuttani somessa ja somen ulkopuolella, kuitenkaan uudelleen kohtaamatta niitä ongelmia ja haasteita, josta puhuin viime vuoden viimeisessä postauksessani.

En vieläkään koe mukavaksi ajatusta oman elämäni kaupallistamisesta, vaan uravalintojeni takia haluan vetää tietynlaisen rajan yksityiselämäni ja someminäni väliin. Tietysti someminäni on myös todellinen minä. Tietysti joudun kohtaamaan työssäni niitä ihmisiä, jotka kenties seuraavat minua somessa, eikä se sinällänsä haittaa, sillä kaikki kohtaamiset ovat olleet toistaiseksi positiivisia. Päivätyöni on kuitenkin vielä muotoutumassa ja ei ole vielä selvää mitä aion tehdä työkseni tulevaisuudessa ja siksi haluan olla varovainen sen suhteen mitä julkaisen itsestäni internettiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Somessa minuuteni näkyy kuitenkin melko kapeasta näkökulmasta. Someminäni pääasiassa käsittää vain ne asiat, joista olen kiinnostunut henkilökohtaisella ja pinnallisella tasolla. Se käsittää myös ne asiat, joita olen halukas jakamaan suurellekin yleisölle. Sosiaalinen media on ikäänkuin harrastus minulle. Paikka, jossa jaan samanhenkisten ihmisten kesken samoja kiinnostuksen kohteita. Paikka, johon puran luovuuttani. Harrastus, jota jonakin päivänä voisin tehdä työkseni, jos elämä niin vie.

Tiedän, että monien lukijoitteni mieleen ovat perheeseen, vanhemmuuteen ja lapsiin liittyvät kirjoitukseni. Blogini statistiikka ei valehtele tässä. Ymmärrän sen hyvin, sillä tykkään silloin tällöin lukea itsekin kyseisistä aiheista. En kuitenkaan vain koe samaistuvani perhebloggaajiin enkä siihen mahdollisuuteen, että perheeni asioita vatvottaisiin internetissä. En vain ole valmis tekemään sitä perheelleni ja erityisesti lapsilleni. He ovat omia persooniaan, jotka sitten jonakin päivänä saavat itse jakaa itsestään haluamassaan määrin tietoa muille ihmisille.

Tämä blogi ja sen muut sosiaaliset kanavat ovat minun ja kertovat siis minusta ja minun kiinnostuksen kohteistani. Nyt pitkään tätä pohtineena aion palata juurilleni ja keskittyä pääasiassa siihen asiaan, jota itse niin kovin rakastan ja mihin jokapäiväisessä elämässäni kiinnitän jatkuvasti huomiota: Vaatteisiin. Muotiin. Ja tyyliin.

Lapsien myötä oma tyylini on jäänyt taka-alalle, vaikka muotimaailmaa olenkin seurannut ihan yhtä aktiivisesti kuin ennenkin. Voin rehellisesti myöntää laiminlyöneeni itseäni sillä, että olen pukeutunut “miten sattuu” viimeisten viiden vuoden aikana. Tämän sanominen kuulostaa mielestäni aivan kauhealta, sillä ennen raskauksiani muoti ja vaatteet olivat minulle yksi itseilmaisun keinoista. Olen ennen ollut hyvinkin rohkea pukeutuja, välillä päälleni eksyi aivan hassuja ja villejäkin kokeiluja vahvasti mainstreamista poiketen, ainakin ennen kuin löysin oman tyylini. Nyt raskauksien jälkeen ja lähestyessäni pikkuhiljaa kolmeakymmentä, voin sanoa löytäneeni tyylini. The Beauty Beneath nimensä mukaisesti ilmentää kauneutta sisältä päin ja tässä tapauksessa, sitä pölyttynyttä rakkauttani muotiin ja pukeutumiseen. Se myös kuvastaa kauan kadotettua tyyliäni, joka taas näkee päivänvalon kaikkien raskaus- ja imetysvaatteiden joutaessa kadotukseen!

Mitä sitten odottaa jatkossa blogiltani ja bloggaamiseltani? Hygge on edelleen yksi elämääni ja itseilmaisuani vahvasti ohjaava periaate. Minulle hyggeilyä on kirjoittaa kauniista asioista ja keskittyen niihin juttuihin, jotka tuovat päivän päätteeksi hymyn huulille. Minulle hyggehetki on se, kun saan istahtaa kahvilaan, sohvalle, puiston penkille ja kuunnella inspiroivia muotipodcasteja, avata uunituoreen muotilehden ja uppoutua sen upeisiin kuviin ja suunnitella miten minä voisin hyödyntää joitakin kiinnostavia trendejä, jotka herättävät minussa tunteita. Haluaisin jatkaa blogini puolella samaa linjaa ja jakaa lukijoitteni kesken näitä samoja tunteita ja näkemyksiä muodista ja vaatteista. Toki edelleen blogistani voi myös löytää juttuja liittyen arkeeni naisena ja vaimona, kahden lapsen äitinä, opiskelijana, sunnuntaijumppaajana, kausikokkaajana ja innokkaana sisustajana, eli jokainen lukija voi poimia itselleen kiinnostavimmat luettavat!

Kuten huomaatte, blogini ulkoasu on myös kokenut muutoksen ja nyt kokeilussa on muun muassa erillinen etusivu linkkeineen (tulossa lisää sisältöä piakoin). Mielelläni otan palautetta vastaan uudesta ulkoasusta ja sen toiminnoista, kertokaahan rohkeasti mikä toimii ja mikä ei! Yhteyttä minuun voi ottaa nyt myös yksityisesti oman linkkinsä takaa contact-lomakkeen avulla.

Lukijani voivat seurata minua jälleen myös Instagramissa, Twitterissä, Facebookissa ja Tumblr:ssa, tervetuloa takaisin te ihanat!  ❤

Welcome to renewed website! I took five months to myself to reflect on my thoughts and dreams about being a creative person. I thought about whether I should stay creative online or quit social media for good. As it turned out, I’m not ready to leave my blog behind me thus I shall keep on writing my blog and sharing the things I’m passionate about. The emphasis of this website is going to be more on fashion and beauty but you’ll be able to read about my everyday life here and there as well! Nice to have you back ❤
jm_signature

Seuraa blogiani myös Instagramissa: @thebeautybeneath
Facebookissa: thebeautybeneathblog

Twitterissä: jaminamaria_

Advertisements

Vuosi 2018 & ajatuksia bloggaamisesta

Terveiset lomailun parista! Minusta ei ole sitten aaton aaton jälkeen täällä kuulunut, sillä olen aivan suunnitellusti pyhittänyt joulunajan lomailevalle perheelleni. Joka päivä on riittänyt touhua ja tohinaa meidän talossa ja se on ollut kivaa vaihtelua, vaikka se onkin tarkoittanut vähemmän rauhallisia kahvihetkiä 😀

Joulu meni oikein mukavasti sukulaisia tavaten, hyvin syöden ja lahjoja ihastellen. Aivan kuten aiemmin arvelinkin lapsemme, varsinkin esikoisemme, hukutettiin joululahjoihin heidän ollessaan vielä toistaiseksi ainoita sukupolvensa edustajia… Minun toivomukseni vähäisestä lahjamäärästä meni siis kuuroille korville, mutta toki olen kiitollinen heidän saamastaan huomiosta, eli kiitos vain paketeista ❤

Nyt kun joulu on ohi, on aika kääntää katseet tulevaan vuoteen. Olenkin mieheni kanssa hieman kirjaillut ylös suunnitelmia tulevalle vuodelle. Olemme molemmat melko järjestelmällisiä ihmisiä ja meidän arkeamme rytmittää usein selkeät rutiinit, erityisesti lasten kanssa. Tulevalle vuodelle meillä molemmilla on toiveissa lisätä aikaa säännölliselle liikkumiselle. Mieheni viihtyy koripallo- ja sulkapallokentillä, kun taas itse kaavailen paluuta potkunyrkkeilyn pariin (ehkä myöhemmin jopa taitoluistelun!). Molemmilla on myös juoksutreenejä suunnitelmissa, itselläni tavoitteena on parantaa omaa Naisten Kympin aikaani parin vuoden takaisesta. Poikamme aloittaa tammikuussa temppujumpan, eli hänellekin jotakin ohjattua liikuntaa luvassa ensi vuodelle. Näiden liikuntasuunnitelmien myötä arkipäivämme täyttyvät hyvää vauhtia ja toivottavasti myös kunto kohoaa (meillä aikuisilla siis) siinä sivussa.

Tammikuussa palaan osittain opintojeni pariin tarkoituksena saada maisterin paperit käteen vuoden 2018 aikana. Äitiyslomani/vanhempainvapaani jatkuu kyllä siinä sivussa vielä luultavasti sinne saakka, kunnes tyttäremme on kaksivuotias ja menee päivähoitoon. Aika tulee kuitenkin olemaan kortilla seuraavina kuukausina ja stressitasokin oletettavasti lähellä huippuaan. Tavoitteeni on saada opintoni pakettiin ja päästä vihdoinkin täysipäiväisesti työelämään sitten vapaiden jälkeen.

Näiden toiveiden ja tavoitteiden myötä viime aikoina päässäni ovat pyörineet ajatukset bloggaamisen lopettamisesta. Ihan kokonaan ja lopullisestikin. Blogimaailma ja sosiaalinen media on muuttunut todella isosti sitten vuoden 2007, jolloin kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni sen aikaiseen blogiini.

Aloitin blogin aikoinaan ystävien kanssa yhteydenpitoa ylläpitäen. Olen nuorempana muuttanut muutamaan otteeseen, joten ystäviä on pakostakin jäänyt “taaksepäin” monille eri paikkakunnille. Blogin kautta pystyin välittämään kuulumisiani ja niin myös ystäväni silloisissa blogeissaan. Kuvat blogeissa olivat silloin aitoja kuvia aidosti koetuista tilanteista ja ne olivat postauksessa tekstiä tukemassa. Silloin ei ollut vielä tapana palkata ammattivalokuvaajia auttamaan kuvamateriaalin saamisessa saati markkinoida erilaisten yritysten tuotteita blogikirjoituksissa. Silloin kyse oli puhtaasta kirjoittamisen ilosta ja intohimosta eikä sisällöntuotannosta dollarin kuvat silmissä. Kuvat olivat silloinkin usein kauniita ja harkittuja, mutta kuitenkin sellaisella arkisella ja helposti lähestyttävällä tavalla. Bloggaajaan oli helppo samaistua eikä somekateudesta saati -vihasta ollut tietoakaan. Nykyään pitää olla todella tarkka siitä mitä ja miten julkaisee ajatuksiaan.

Myös tarkkuus yksityisyydestä on  tullut minulle viime vuosina isoksi osaksi bloggaamista. Lapsien myötä olen entistäkin tarkempi kertoessani elämästäni internetin syövereissä. Astuessani ensimmäistä kertaa oman alani töihin aloin miettimään myös yksityiselämäni julkisuutta kirjoittaessani blogia. Minulle blogi on aina ollut paikka, jonne kirjoitan muuan muassa kuulumisiani, niin kuin niitä ystävillenikin kertoisin. Aivan kuten ennenkin. En kuitenkaan nykyisellä alallani työskennellessä pidä siitä ajatuksesta, että sadat ellei jopa tuhannetkin päivittäin kanssani tekemisissä olevat ihmiset saavat tietää mitä ajattelen tai että mitä perheelleni milloinkin kuuluu. On eri asia kirjoittaa esimerkiksi muoti- taikka ruokablogeja, joissa ei tarvitse mennä pintaa syvemmälle. Itse en kuitenkaan koe edustavani mitään kategorisesti vaan olen tykännyt kirjoitella asioista, jotka sillä hetkellä minua miellyttävät ja mietityttävät. Siten ne ovat olleet myös henkilökohtaisempia.

Vaikka urani on vasta alkutekijöissään eikä tulevat työtehtävätkään ole vielä kiveen hakattuja, olen silti viime aikoina enemmän stressannut kuin nauttinut bloggaamisesta. Kirjoittaminen on edelleen kivaa ja inspiraatiota olisi vaikka kuinka, mutta ehkäpä sosiaalinen media ei olekaan minun luovuudelleni se oikea paikka olla esillä. En halua olla sisällöntuottaja vaan kirjoittaja, ehkä jopa kirjailija.

Tammikuusta lähtien aion siis pistää blogini hiatukselle määrittelemättömäksi ajaksi. Kyseessä voi olla seuraavat kaksi kuukautta, puoli vuotta tai jopa vuosi. Sinä aikana aion keskittyä kirjoittamaan vain graduani ja siihen liittyviä asioita. Mikäli ensi vuoden aikana jokin kaunis päivä toteankin, että bloggaaminen olikin minun juttuni, niin palaan takaisin sorvin ääreen. Nyt kuitenkin on aika keskittyä valmistumiseen, äitiyslomasta ja vauvavuodesta nauttimiseen ( ja selviämiseen) sekä hieman katsella ruudun sijaan muita maisemia. Yksi uuden vuoden lupauksistani onkin vähentää some-aikaa huomattavasti nykyisestä ja harrastaa enemmän asioita, jotka kehittävät minua; käsitöitä, kirjoittamista (muualle kuin nettiin), lukemista, liikuntaa… Kaikkea muuta kuin puhelin kädessä roikkumista siis.

The Beauty Beneath -blogi kuitenkin löytyy tästä osoitteesta edelleen; en aio sen kummemmin sulkea sivustoa, ainakaan ennen kuin olen tehnyt lopullisen päätöksen blogini suunnasta. Eli en vielä sano lopullisesti lopettavani bloggaamista, vaan annan ajatusteni ja tunteitteni hieman kehittyä ajan kanssa ja samalla hieman tunnustelen omia valintojani tulevaisuuteni suhteen.

The Beauty Beneath blog –instagramtili sekä Twitter– ja Facebook-tilit aion myös pitää avoinna, jolloin ilmoitukset mahdollisista uusista postauksista tulee perille ainakin osalle lukijoistani. Myös Blogit.fi sivuston jäsenyys tulee säilymään hiatuksen ajan.

Lopuksi haluan kiittää uskollisia lukijoitani mukana olosta, erityisesti teitä, jotka ovat olleet sen lähes kymmenen vuotta lukemassa juttujani, on ollut ilo kasvaa teidän kanssanne! Kiitos myös muille seuraajilleni somessa kuluneesta vuodesta. On ollut hienoa saada teiltä kommentteja ja ajatuksia, sekä ottaa osaa erilaisiin tapahtumiin bloggaajan roolissa, mitä välttämättä en olisi muilla keinoin päässyt koskaan kokemaan.

Kiitos ja näkemiin, sekä upeaa alkavaa vuotta 2018! ❤

xx