Kolme kuukautta

Viime perjantaina kävimme tyttäremme 3kk-neuvolassa. Tyttö on muutamassa kuukaudessa kasvanut huimat kymmenen senttiä ja painoa tullut pari kiloa sitten syntymäpainon!

Kaikki on siis hyvin, sillä tytölle kelpaa äidinmaito kuin unikin. Parhaimmillamme saatamme nukkua öisin kuusi tuntia katkotta, mutta normaalimpaa on, että ruokailuvälit ovat sen kolme tuntia niin päivisin kuin öisinkin.

Nyt on meneillään selkeästi 3kk hulinat, mutta koska tyttäremme on perusluonteeltaan hyvin rauhallinen ja tyyni, eivät nuo hulinatkaan aivan maata järisyttäviä ole. Välillä tulee kiukku tai itkukohtaus yllättäen, mutta ne menevät aina yhtä nopeasti ohi kuin tulivatkin.

Nyt kolmikuisena hymyä ja naurua jaetaan muillekin kuin äidille. Kuka tahansa joka ihastelee hänen suloisuuttaan, saa hymyn kiitokseksi. Kohtelias mimmi siis!

Kaunis kujertelu on muuttunut pörinäksi ja ärinäksi, niiden ollessa paljon hauskempia ääniä. Juttua riittää tytöllä kyllä paljon, mutta vielä ei muille kuin äidille pääasiassa höpötellä. Muiden läsnäollessa tyttö on tarkkaileva ja ihmettelee muiden puheita… Isoveljestään hän ei saa silmiään irti! ❤

Kuten ehkä tästä tekstistä huokuukin; olen nauttinut aivan valtavasti tämän kertaisesta vauva-ajasta, siinä missä ensimmäisellä kerralla uudet ja tuntemattomat asiat usein pelottivat ja stressivat. Vaikka ihana vauva meidän esikoinenkin oli.

Viimeksi tunsin itseni välillä yksinäiseksi ja tylsistyneeksi, mutta nyt osaan nauttia hiljaisista hetkistä ja siitä, ettei ole mikään pakko tehdä mitään muuta kuin hoitaa vain vauvaa päivät pitkät. Ei äitiysloma mitään lomaa kuitenkaan ole, vaan ihan täyttä päivää saa työskennellä vauvan viihdyttäjän, kokin ja kodinhoitajan rooleissa. Silti en vaihtaisi paikkaani kenenkään muun kanssa ❤

Kuukauden päästä saamme aloittaa tytön kanssa kiinteiden syömisen, joten odotan myös innolla sitä, kun yöunet alkavat sen vaikutuksesta pikkuhiljaa pidentymään ja siten heräilyt vähenemään! Herkkänä nukkujana tämä säännöllinen heräily öisin ei tee hyvää, vaan se on osittain palauttanut minut unettomuusongelmien pariin.

Äitiys on siis jatkuvaa tasapainottelua ihanien ja ei-niin-ihanien asioiden välillä olivat lapset sitten minkä ikäisiä… Toisaalta en voi uskoa, että kolme kuukautta on vasta kulunut synnytyksestä, toisaalta taas tuntuu, et tyttäremme on ollut jo pitkään osa perhettämme!

Tällaisia kuulumisia minulta tyttäremme kolmen kuukauden kunniaksi. Nyt jatkan siivousprojektiani: tarkoitus on siivota keittiö, makkarit, lattiat ja wc:t ennen perjantaita… 2/4 tehtynä…

Mukavaa päivää kaikille!

xx

Advertisements