Isoveli

Tyttäremme syntymän jälkeen esikoisemme rooli ja asema perheessämme on luonnollisesti muuttunut. Hän ei ole enää perheemme ainokainen, vaan nyt hän joutuu jakamaan vanhempansa siskonsa kanssa. Siskon ollessa vauva, niin vieläpä hyvin epätasa-arvoisesti. Ainakin omasta mielestään.

Hän on ollut hyvin kiltti siskoaan kohtaan ja kovin kiinnostunut aina siitä, missä sisko milloinkin on ja mitä tekemässä. Aina välillä hän pyytää saada siskoansa syliin, mutta usein hän tyytyy viihdyttäjän rooliin siskon istuessa sitterissään. Poikamme tykkää myös laulaa siskolleen, joka ihan huippua, myös tytön mielestä!

Häntä ei ole juurikaan kiinnostanut vauvanhoitojutut, vaan antaa meille vauvanhuoltotiimille tilaa vaihtaa vaippaa ja syöttää siskoansa. Meistä vanhemmista se on tavallaan ihan okei, joskin alun perin odotimme vähän enemmän halua osallistua vauvanhoitoon. Ainakaan hän siis ei ole häiriöksi tai vaadi saada huomiota kriittisillä hetkillä, mikä säästää ainakin minun hermojani huomattavasti!

Collage_Fotor

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, ensimmäiset kaksi viikkoa esikoisemme uhmasi oikein toden teolla vanhempiaan, mutta parin viikon jälkeen kiukuttelut ovat lähinnä jääneet tilannekohtaisiksi (kuten aiemminkin) esimerkiksi pukeutumistilanteisiin tai ruokailuhetkiin.

Hänellä on aina ollut vaikeuksia itseohjautuvuuteen ja nyt viime aikoina se on korostunut ylenpalttisella vitkuttelulla ja kiukuttelulla. Tänä päivänä ’EI’ ei ole enää ei, vaan saman tien alkaa vikinä-kitinä-ininä, jolloin ei saa mitään selvää mikä on milloinkin vikana. Tämä erityisesti hiertää minua, sillä erityisherkkänä (ja nyt vielä ollessani herkkänä vauvan itkulle/tarpeille) ihmisenä minua häiritsevät suuresti äänet, joita on mahdollista vältellä (lähes mikä tahansa ääni, jota ihminen voi tehdä tahdonalaisesti). Poikamme on fiksuna tyyppinä ymmärtänyt, että näinkin voi saada huomiota ja tällä hetkellä huomio kuin huomio näyttävät kelpaavan.

Välillä siis aamumme ja iltamme on täynnä vitkuttelua ja kiukuttelua, purnaamista ja odottelua, josta luulimme jo päässeemme ylitse uhmaiän helpottaessa. Päiväkodissa poikamme on kuulemma oikea enkeli (mikä on tietysti ihan kiva juttu), mutta kotona hän tosiaan tykkää koetella rajojaan oikein olan takaa ja erityisesti juuri minun kanssani. Ehkä juuri siksi, että olemme molemmat hyvin kovapäisiä tarvittaessa ja osaamme todellakin väittää vastaan, vaikka hamaan loppuun saakka. Molemmilla meistä, pojalla ja minulla, on taito nostaa kulmat ylös välinpitämätön ilme kasvoilla, kun ”vastapuoli” yrittää ajaa asiaa, joka ei voisi yhtään sopia itselle juuri sillä hetkellä. Välillä tuntuu, että meillä asuu kolmivuotiaan sijasta kolmetoistavuotias esiteini. Sitä todellisuutta odotellessa…

Collage_Fotor2

Koska kuitenkin aina pitää etsi positiivisia asioita vaikeistakin hetkistä: olen todella iloinen, ettei esikoisemme ole näyttänyt juuri ollenkaan mustasukkaisuutta siskoaan kohtaan, sillä voisin kuvitella, että jos sen vielä lisäisi tähän vitkuttelu+kiukuttelu-vaiheeseen, olisimme aivan pulassa!

Vaikka uhmassa olemme tällä hetkellä ehkä menneet hieman takapakkia, on poikamme kovasti kasvanut niin henkisesti kuin sosiaalisestikin viime aikoina. Päiväkodissa on pojalla ihan eri tavalla kavereita verrattaen viime vuoteen. Hän osaa hienosti odottaa vuoroaan ja jakaa tilaa ja tavaroita myös muiden kanssa. Oli kiva kuulla parin viikon takaisessa VaSu-keskustelussa, miten vuoden takaiset haasteet ovat historiaa ja miten kehityksessä ollaan menty eteenpäin monella saraa. Toki oppia on elinikä, joten ei tässä vielä täydellisiä olla, eikä tarvikaan!

Viime aikoina myös lasten puuhakirjat ja lukeminen on alkanut kiinnostaa häntä eri tavalla kuin ennen. Olenkin nyt yrittänyt äiti-poika-hetkinä ottaa esiin puuha- tai satukirjoja ja tehdä niitä yhdessä oikein ajatuksen kanssa. Vielä on hienomotoriikassa opeteltavaa (mikäli ei halua isänsä käsialaa, heh) vaikka onhan tässä vielä paljon aikaa oppia.

Viime viikonloppuna Tapiolan jouluavajaisissa oli Stockan ja Akateemisen edustalla Oppi&Ilo-edustajia esittelemässä tuotteitaan ja mukaan lähti uusi puuhakirja 3-4-vuotiaille. Poika on tykännyt tehdä kyseisen sarjan puuhia ennenkin, joten kirjan valinta oli helppo ja korvan taakse tuli jo jemmattua muutama lahjaidea tulevaisuuteenkin! Kirjojen tehtäviä on ollut todella hauska tehdä pojan kanssa, kun näkee hänen innostuksensa ja sen, kun hän saa jonkin uuden taidon hallintaansa. Plussana kivat ja värikkäät kuvitukset.

Vauva-arki on ollut siis helppoa tytön näkökulmasta, mutta vielä on matkaa seesteiseen perhearkeen. Kuulemma noin puoli vuotta kestää lapsilla tottua uuteen perherakenteeseen, joten saa nähdä, josko muutaman kuukauden päästä hieman helpottaisi. Niin omat hermot kuin pojan haastaminen.

Joka tapauksessa poikamme on ottanut yllättävän hyvin vastaan roolinsa isoveljenä ja perheemme vanhimpana lapsena ja voin kyllä kuvitella miten hän tulee pitämään siskonsa puoliaan (ainakin äitinsä kanssa, haha) sitten tulevaisuudessa! ❤ On meillä vaan niin ihanat lapset, joista saa joka päivä olla niin kiitollinen. Varsinkin kun he menevät samaan aikaan aikaisin illalla nukkumaan (eilen ensimmäistä kertaa!) ❤

Silloin kun lapset on nukkumassa on oikeastaan ainoa aika, jolloin pystyn tekemään omia asioita rauhassa, kuten kirjoittamaan blogiani, syömään, jumppaamaan tai selaamaan nettiä. Nytkin kun tyttö on ulkona nukkumassa voin juoda kahvini rauhassa ja suunnitella elokuviin lähtemistä. Haaveilen nimittäin osallistumisesta Vauvakinoon parin viikon päästä. Myös parin viikon päästä uusin Star Wars on täällä ja mieheni toiveena on järjestää treffi-aikaa sen verran, että sen voisimme yhdessä käydä katsomassa 😀 Saa nähdä pitääkö mennä vasta sitten kun lapset on nukkumassa, vai uskaltaisimmeko jättää molemmat lapset hoitajalle hereilläoloaikana!

Nyt alkaa neiti heräilemään ruoka-aikaansa ja sitten minunkin pitäisi keksiä itselleni lounasta… Viime aikoina ei ole kyllä ollut yhtään motivaatiota keittiön puolella, hyvä kun jaksan keittää edes kahvia, huhhuh. Pitäisi hankkia sellainen kahvikeitin, joka keittää kahvin suoraan termokseen! 😀

Näihin kofeiininhuuruisiin ajatuksiin,

kivaa keskiviikkoa!

xx

img_0034-2

Seuraa Instagramissa: https://www.instagram.com/thebeautybeneathblog/
Twitterissä: https://twitter.com/maria_gronberg

Mainokset

jätä kommentti

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s