Kaksi kuukautta vauva-arkea

En ole juurikaan päivitellyt vauvakuulumisia viime aikoina, joten ajattelin nyt ihan tehdä erillisin postauksen aiheesta. Mukana on myös omia kuulumisia, jottei nyt ihan vauvajutuiksi mene!

Kaksi kuukautta vauva-arkea on tosiaan tehnyt tehtävänsä ennen niin toimeliaalle minulle. Vaikka tyttäremme nukkuu ilmeisen hyvin ja paljon, olen minä menettänyt yhtenäiset yöunet ja kyvyn nukahtaa salamannopeasti (ainoita asioita joita kaipaan raskaudesta). Eli vaikka hän nukkuisikin sen 3-5h putkeen öisin, en minä itse nuku sillä välillä kuin murto-osan omatessani todella surkean unenlahjat. Päivisin en taas oikein osaa nukkua ja toisaalta tiedän päiväunien heikentävän entisestään yöuniani, joten en viitsi kovin tehokkaasti edes yrittää, ellei joku oikein pakota minua lepäämään… Unettomuusongelmilleni en voi oikein tehdä tällä hetkellä mitään, sillä imetys/vauvan hyvinvointi menee edelle. Unettomuutta olen joutunut ennenkin hoitamaan, joten luultavasti siihen palaan sitten kun tyttäremme ei enää yösyöttöjä kaipaile.

Imetys meillä sujuu hyvin, mitä nyt välillä äsken niin hyvin toimineet asennot ei yhtäkkiä toimi ollenkaan tai maitoa on enemmän kuin mitä tyttö tarvitsee tai liian vähän silloin kun sitä sitten tarvitsisi enemmän. Mutta tätä se kai on ja niin kauan kun tyttäremme kasvaa normaalisti ei ole minulla asiasta valittamista. Ja se on jo paljon verrattuna esikoisen kanssa koettuun alati stressaavaan imetysrumbaan!

Kroppani huutaa hoosiannaa, niin huonon kunnon/ryhdin kuin alati kasvavan tyttäremme painon nostelun ja joskus myös hyvinkin luovien imetysasentojen takia! Eilisen jälkitarkastuksen myötä kuitenkin ajattelin alkaa pikkuhiljaa tsemppaamaan treenien suhteen. Nyt jo teen sen 3-4 tunnin vaunulenkkiä viikossa (tämä on siis minulle paljon, kipeiden jalkojen takia…), mutta lääkärin luvalla saan alkaa pikkuhiljaa tehostamaan vatsalihastreenejä ja muuta lihaskuntoa!

Kahdessa kuukaudessa olen myös saanut hyvin kiristyä rästissä olleita TV-sarjoja sekä jaksanut lukea useampaa lehteä päivässä, niin Hesaria, Länsiväylää kuin suurta kasaa naisten lehtiä. Jostain syystä kuitenkin sisustus- ja ruoanlaittojutut vetävät enemmän puoleensa kuin maailmalla tapahtuvat asiat. On huippua, että saa oikein luvan kanssa (yhteiskunnan ja vauvan antamien) nauttia kupin kahvia ja tehdä asiat niin hitaasti kun tilanne sallii. Äitiysloma rocks!

Ruoanlaittojuttujen lukeminen ei kuitenkaan ole inspiroinut minua kokkailemaan sen enempää. Olen viimeisen kahden kuukauden aikana laiskistunut ja käyttänyt siten vähemmän luovuutta ja energiaa ruokaostoksiin ja ruoanlaittoon. Tämä harmittaa kovasti, mutta tämän hetken energiat on vain suunnattava ehkä hieman “tärkeämpiin” ja pakollisiin asioihin. Onneksi mieheni ja esikoisemme syö arkisin myös muualla kuin kotona, heh. Ja onnekseni isäni on myös välillä joko pyytänyt vanhemmilleni syömään tai tuonut ruokaa meille päin ❤

Ihanista ihmisistä puheenollen, meidän pienokainen on kyllä aivan mahtava persoona. Hän on niin tyyni ja rauhallinen, hymyilevä ja lakkaamatta kujerteleva suloisuus! Meidän esikoisemme oli myös helppo luonne/vauva enkä olisi uskonut, että siitä voisi vauvat vielä helpompia olla, mutta näköjään voi! Esikoisemme ollessa persoonaltaan perustyytyväinen, mutta nopeasti hermostuva ja hermostuessaan ollessaan “kaikki-heti-nyt”-tyyppi, on tyttäremme kärsivällinen ja todella vaikeasti suututettavissa. Taitaa tytär tullut enemmän isäänsä, esikoisen ollessa enemmän äitinsä kaltainen!

Esikoisemme on tähän mennessä ollut todella esimerkillinen isoveli. Hän on kovin iloinen siskostaan ja aina kotiin päiväkodista tullessaan kysyy ensimmäiseksi , että missä pikkusisko on. Hän ei ole vielä tähän mennessä osoittanut ollenkaan mustasukkaisuutta siskoaan kohtaan. Ainoa ero edelliseen on se, että hän ei halua tehdä mitään yksin. Eli aina pitäisi olla jonkun hänen kanssaan. Ennen hän leikki paljonkin yksin ja ihan tyytyväisenä, meidän aikuisten esimerkiksi juoden kahvia tai siivotessa siinä sivussa. Nykyään hän vaatii aina aikuista seurakseen eli huomion tarve on selkeästi lisääntynyt vaikka hän ei sen osoita olevan pois siskoltaan. Alkuun, ihan ensimmäiset pari viikkoa tytön syntymän jälkeen esikoisemme osoitti suurta uhmaa meitä vanhempia kohtaan, mutta sekin onneksi loppui lyhyeen. Myös sisko on osoittanut nauttivansa veljensä seurasta, hymy on aina suuri kun veli tulee juttelemaan! ❤

Päivät tyttäreni kanssa kuluvat usein samaa rataa: syödään tasasin väliajoin, nukutaan paljon ja enenevässä määrin jutellaan ja kujerrellaan, sekä tutustutaan leluihin. Välillä teemme vaunulenkkejä joko keskenämme tai ystävieni kanssa, välillä hän nukkuu päiväunet ulkona raikkaassa ilmassa minun siivotessa kotiamme. Joskus ihmettelenkin, että miten voin olla näin väsynyt kun vauva on näin helppo tapaus, mutta kyllä se vaan vaikuttaa niin suuresti jaksamiseen kun yöunet ovat pätkityt. Kunnioitan suuresti niitä äitejä, jotka joutuvat heräilemään useammin tai joiden vauvoilla on esimerkiksi vatsavaivoja tai koliikkia…  ❤ Onneksi tämä kaikki vauvatouhu ei kuitenkaan kestä ikuisuutta, eli joskus meillä kaikilla äideillä ja isillä helpottaa. Kunnes tulee uhmaikä… ja murrosikä… 😀

Tällaista meille nyt kuuluu tytön olessa kahden kuukauden ikäinen. Pian meillä toivottavasti on havaittavissa jonkinlaista rytmiä arkeen myös tytöllä ja 2-3 kuukauden päästä saadaankin jo aloitella hänen kanssaan ihan uutta vaihetta, nimittäin kiinteiden ruokien aloittamista. Sitä minä odotan, sillä joudunpahan ainakin hieman miettimään enemmän ruoanlaittoa taas! Ja toivottavasti kiinteiden aloittaminen edesauttaa kokonaisten yöunien muodostumisessa, näin ainakin esikoisen kohdalla kävi… Niin sitä vaan aika kuluu, paljon nopeammin kuin viime vauvavuotena. Tästä kaikesta pitää osata nauttia, niin hyvästä kuin huonommastakin, sitä ei tiedä saako koskaan enää kokea vauva-arkea uudelleen tai jos saa, niin onko se sitten enää samanlaista!

Näihin ajatuksiin päätän postauksen tällä kertaa. Nyt aion mennä keittämään kupin kahvia ja napata pari Marianne-karkkia, kun tyttö vetää sikeitä ulkona vaunuissa! Myöhemmin päivällä onkin luvassa hieman kon-maritusta…jaiks!

kivaa keskiviikkoa!

xx

Advertisements

jätä kommentti

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.