27-vuotiaan ajatuksia vanhenemisesta

Syntymäpäivät ja iän karttuminen saavat sellaisia asioita pohtimaan ehkä sitten tavallista enemmän.

Huomenta ja ihanaa tiistaita uskolliset lukijani ❤ Olen pahoillani parin viikon pituisesta blogihiljaisuudesta. On nimittäin hieman ottanut koville jatkuva heräily öisin ja siinä sivussa kausiflunssien sairastaminen. Meillä on siis vuorotellen kaikki paitsi mieheni sairastanut nielutulehduksen ja nuorimmaisen kanssa piti ihan sairaalaan asti lähteä, kun kyse oli alle kolmikuisen kuumeilusta. Onneksi ei kuitenkaan mitään sen vakavampaa, mutta ymmärrätte varmaan, etteivät ajatukset ole oikein pysyneet kasassa sen vertaa, että jotain järkevää saisin teille kirjoitettua!

Sairastelut olivat onneksi ohi siihen mennessä, kun oli aika nimiäisten, eli viime lauantaina juhlimme suvun ja kummien kesken tyttäremme nimeä meillä kotona. Juhlat onnistuivat todella hyvin, tarjoiltavat riittivät ja päivänsankari oli oikein kiltisti (vaikka kierteli varmasti ainakin kymmenen eri syliä!) ja isovelikin nautti saamistaan sisaruslahjoistaan (muun muassa Star Wars -valomiekka ja pari pikkuautoa). Juhlista ja sen yksityiskohdista kirjoitan kuitenkin vielä seuraavassa postauksessa enemmän, sillä tänään tulin kirjoittelemaan muuta!

En voisi pyytää elämältäni enempää juuri nyt.

Tänään nimittäin on 27. syntymäpäiväni ja samalla saavutin iän, jonka olen pienestä pitäen asettanut jalustalle. En osaa sanoa miksi, mutta mielestäni luku 27 on aina kuulostanut hyvältä ja houkuttelevalta. Se ei ole vielä 30, jonka ikäisiltä odotetaan jo tiettyjä asioita elämässä eikä se ole 25, jolloin yleisesti odotetaan ihmisen “aikuistuvan” tai “kypsyvän” viimeistään. Eikös 27 ole myös nuorena menehtyneiden tähtien yleisin ikä (tosin tämä nyt on ehkä hieman ikävähkö huomio), eli jotain coolia siinä kai sitten on?

Joka tapauksessa olen onnellinen saadessani täyttää 27 vuotta ja samalla tuntea itseni tyytyväiseksi niin monella elämän saralla. Vaikka yöunien määrä vaihtelee ja vaikka opinnot seisovat, en voisi pyytää elämältäni enempää (tai voisin, mutta minun ei tarvitse) juuri nyt. Vanheneminen ei tunnu niin ikävältä, kun saa tehdä sen rakastamiensa ihmisten ympäröimänä saaden rakkautta myös heiltä.

Näin ne vuodet vain vierivät eteenpäin. 365 päivää ei ole sittenkään kovinkaan paljon.

Jostakin syystä minua kuitenkin hieman pelottaa ajatella, että näin ne vuodet vain vierivät eteenpäin. 365 päivää ei ole sittenkään kovinkaan paljon… Kuten jo aiemmin olen sanonutkin, minua ei vanheneminen pelota ulkonäöllisistä syistä, ne ovat minulle kirjaimellisesti hyvin pinnallisia asioita. Sain ensimmäiset kaksi harmaata hiustani 25-vuotiaana ja määrä on näköjään pysynyt vakiona, mutta ei minua haittaa vaikka niitä olisi enemmänkin. Ryppyjä saattaa olla kasvoissa (en ole tutkaillut) ja muutama kilo ekstraa vyötäröllä ja pepussa, mitä olisin toivonut 27-vuotiaana olevan, mutta sekään ei haittaa.

Vanheneminen pelottaa minua eniten terveydellisistä syistä. En pysty enkä halua ajatella itseäni 75-vuotiaana, koska se on kammottavaa. Pelkään niitä kaikkia vaivoja mitä sen ikäisellä voi olla. Suvussani on paljon erilaisia sairauksia, joilta olen toistaiseksi välttynyt, mutta jotkut ovat varmasti vielä pelissä mukana. Minusta siis tuskin tulee seuraavaa Aira Samulinia. Älkää ymmärtäkö väärin, haluaisin todellakin olla 90-vuotias tanssiva mummo, joka näkisi lapsiensa kasvavan ja ehkä jopa saavan omia lapsiaan ja niiden lapsia!

Vaikka pyrinkin elämään hyvää ja terveellistä elämää niin ravinnon, fysiikan ja mielenkin kannalta, on minulla ollut jo useita vuosia ongelmia muun muassa selkäni, polvieni ja jalkaterieni kanssa. Vaivani ovat sellaisia joihin eivät perussärkylääkkeet tehoa, mutta kuitenkin sellaisia, että pystyn huonompina päivinä teeskentelemään kaikkivoipaa, mutta öisin sitten kipuilen sitäkin enemmän. Raskaus ja imetys esimerkiksi pahentavat oloani ja kehoni onkin aina todella kovilla niiden aikaan. Luulen, että jatkuva kehon tulehdustila vaikuttaa myös siihen, miksi saan aina kaikki kausiflunssatkin. Lapsena en ollut koskaan kipeä, mutta eipä minulla ollut kroonisia kipujakaan.

Voitte siis ehkä kuvitella, miksi vanheneminen pelottaa ja miksi en juuri odota niitä ikääntymisen ja vanhuuden mukana tulevia sairauksia. Näiden kipujen päälle vielä jokin suomalaisten suosima kansantauti, niin ai että. Kaikesta tästä taustalla olevasta pelosta huolimatta, olen iloinen, että minulla on jälleen yksi suhteellisen terve vuosi takana. Ja vielä sellainen vuosi, joka toi tullessaan meille terveen pikkutytön! ❤

Nyt tuli vähän erilainen synttäripostaus, mutta rehellisyyden nimissä halusin nämä ajatukset teille jakaa. Monesti blogeissa näkee vain sitä hohdokasta arkea, mutta se mitä niiden kulissien takana oikeasti on jää usein vähemmälle. Ulospäin minäkin olen sellainen positiivinen persoona ja kuulun ikuisiin optimisteihin, mutta kyllä meitäkin jotkut asiat pelottavat. Syntymäpäivät ja iän karttuminen saavat sellaisia asioita pohtimaan ehkä sitten tavallista enemmän.

Kuvissa muuten kaksi ruukkukukkaa, jotka sain mieheltäni tänä aamuna kahvin kera! ❤ Näköjään miehelläni on suuri luotto siihen, että hoidossani ruukkukukat selviävät… No, jos nyt ainakin viikon!
Tänään suunnitelmissani ei ole muuta kuin nauttia aurinkoisesta säästä tytön kanssa vaunulenkkeillen, jonka jälkeen on lupa löhötä sohvalla Frendejä katsellen!

Aurinkoista lokakuun viimeistä kaikille ❤

xx

Advertisements

Kakkuideoita nimijuhlaan

 

Vietämme tyttäremme nimijuhlaa tämän kuun lopussa, joten mieleni käy kierroksilla mitä tulee juhlien suunnitteluun. Tällä kertaa aion suosiolla passata kakun leivontavastuun ammattilaiselle ja itse keskittyä juhlan muihin järjestelyihin sekä tarjoilun suolaiseen puoleen.

Kuten yllä olevista kuvista näkyy, arvata saattaa, että teemaväri on vaaleanpunaisen eri sävyt. Vaikka muualla en niin vaaleanpunaista suosi tytöllä, niin on leivonnassa kuitenkin sen käyttö suotavaa, sillä esimerkiksi marjoista saa sitä väriä ihan luontaisesti eikä tarvitse välttämättä leikkiä elintarvikeväreillä juuri ollenkaan.

Tilaushaaveissa on ombré kermakakku, jonka päällä komeilisi etunimen lisäksi marenkeja ja macaronseja, namnam! Ajattelin samalla tilata vielä erikseenkin macaronseja sekä leipoa itse vielä maidottomia ja gluteenittomia mokkapaloja vieraille, joilla on ruokarajoituksia.

Nimijuhlaa juhlitaan lounasajan jälkeen, jolloin panostus on tosiaan makeassa puolessa. Suolaisia herkkuja edustavat tällä kertaa gluteenittomat piirakat ja täytetyt ruisnapit.

Vieraita on tulossa noin kaksikymmentä, joten hirveän isoista juhlista ei ole kyse, tälle kertaa kanssamme juhlii lähisukulaiset ja lastemme kummit. Energiaa minulla ei riitä suurempiin pippaloihin!

Tässä jaossa siis vasta suunnitelma, laitan sitten toteutuksesta (kakusta ja juhlista) vielä erikseen kuvia 🙂 Kamerani tai sen muistikortti on tosin viime aikoina kettuillut minulle, eli toivottavasti saisin sen toimimaan ja voisin jättää puhelimeni kameran käytön vähemmälle…

Nyt takaisin päikkäreille, se on tämän viikonlopun teema, en aio nimittäin tehdä mitään ylimääräistä, sillä muun muassa eilinen meni plörinäksi yllättävän Jorvivierailun takia… Kaikki on kuitenkin onneksi kunnossa, mutta nyt vain väsyttää niin pirun paljon!

Eli toivotan kaikille mahdollisimman rentoa viikonloppua ja syyslomaa niille, kenellä sellainen luksuksen mahdollisuus on! ❤

xx