Seitsemän viikkoa ja lähestyvä synnytys

Terveiset Pohjois-Karjalasta! Olemme nyt kolmatta päivää mökillä ja mökkihöperyyden lisäksi näköjään somekatkokin on tarttunut minuun. On kyllä ollut aivan ihanaa olla ajattelematta ja tekemättä mitään mikä vähänkin rasittaa mieltä ja kehoa. Niin kai sen loman on tarkoituskin. Mies on myös pikkuhiljaa päässyt lomailun makuun, vaikka vielä eilen hän joitain työjuttuja joutuikin säätämään täältä asti. Poikamme on tietysti aivan innoissaan loputtomasta ulkoilun mahdollisuudesta ja onneksi säät ovat meitä tähän mennessä hellineetkin!

Sitten itse otsikon aiheeseen: Tuntuu uskomattomalta olla näin lähellä laskettua aikaa. Odotusaika on kulunut todella nopeasti, vaikka ensimmäisten kolmen kuukauden ajan aika mateli olon ollessa maailman kamalin. Nyt sekin vaihe on jo kaukana menneisyydessä ja ajatukset ovat tulevassa synnytyksessä.

Jo alle viiden viikon päästä vauva on täysiaikainen, eli sen jälkeen hän voisi ja saattaakin syntyä koska tahansa. Malttamattomana tietenkin toivon, ettei synnytys pitkittyisi yli 40. viikon, mutta kaipa sekin on mahdollista. Meidän esikoinen syntyi 39+0 sektiolla epäonnistuneen käynnistyksen myötä, joten tätä toista raskautta ei voi ainakaan toistaiseksi verrata edelliseen. Synnytystapa-arvio tehdään minulle kolmen viikon päästä, joten sitten vasta itsekin tiedän, että syntyykö tämäkin vauva sektiolla vai saanko synnyttää luonnollisesti tällä kertaa. Vielä vähän aikaa saan siis jännittää tulevaa ennen kuin pääsen “orientoitumaan” synnytykseen kunnolla.

Viime synnytykseni ollessa hankala ja monimutkainen, halusin tälle kerralle varautua ulkopuoliseen tukihenkilöön, doulaan, välttyäkseni turhalta stressiltä ja varmistaakseni oman hyvinvointini synnytyksen lähestyessä ja sen aikana. Mies on toki mukana ihan samalla tavalla kuin viimeksikin, mutta uskon, että doulalla on parhain valmius auttaa minua juuri synnytyksen aikana, kun taas mies voi keskittyä omaan jaksamiseensa ja tukea minua sitten vauvan tullessa maailmaan.

Siitä on jo pari kuukautta, kun olen ensimmäisen kerran tavannut synnytysdoulani, Emmi Rissasen. Löysin hänet Femihealth:in kautta aikanaan. Femihealth:in palveluihin törmäsin jo yrityksen alkuajoilta lähtien Piritta Hagmanin myötä, kenen kuulumisia olen seurannut jonkin verran ollessani itsekin porilaistaustainen. Femihealth tarjoaa monipuolisesti erilaisia palveluita naisille, liittyen synnytykseen ja synnytysten jälkeisiin tarpeisiin aina äityisfysioterapiasta raskausjoogaan ja kaikkeen siltä väliltä.

Valitsin Emmin doulakseni, sillä hän vaikutti ensitapaamisessamme hyvin sympaattiselta ja asiantuntevalta doulalta, jolla on takanaan myös kätilön työstä kokemusta. Siten koen saavani häneltä sekä henkistä tukea, että lääketieteellistä tukea, kohdatessani mitä ikinä synnytykseni tuokaan tullessaan. Halutessani saan häneltä myös tukea imetykseen liittyvissä asioissa hänen ollessa myös WHO:n kouluttama imetysohjaaja. Oloni on siis luottavainen ja niin hyvä kuin vain tässä vaiheessa voi olla. Verraten viime kertaan, ainakin sata kertaa parempi siis!

Miten muuten olen valmistautunut lähestyvään synnytykseen ja vauva-aikaan? Doulan lisäksi olen hankkinut paljon tietoa (synnyttämisestä), jota en ollut tehnyt viime kerralla. Viime synnytyskerralla ajatuksenani oli, että “luonto hoitaa kaiken” ja no, kyllähän se hoitaa. Useimmiten. Mutta omalla kohdallani ei sitten asiat menneetkään niin yksinkertaisesti, joten tällä kertaa olen oikeasti opiskellut mitä kaikkea voi tapahtua ja kysellyt minua viisaammilta minua askarruttavista asioista.

Viime viikolla kävin tutustumassa Jorvin synnytyssaliin saatuani lähetteen synnytyspelkopolille neuvolastani. Vierailu auttoi minua aivan valtavasti ja nyt pystyn helpommin jo visioimaan tulevaa ja luotto on suuri myös Jorvin hoitohenkilökuntaa kohtaan. Vaikka minulla ei ole pelkoa siitä, ettenkö onnistuisi saattamaan vauvaa maailmaan tavalla tai toisella, niin uskon, että nämä ovat hyvin oleellisia askeleita kohti parempaa synnytyskokemusta ja edistävät hyvien muistojen syntymistä siinä samalla.

Tiedonkeruun lisäksi olen aloittanut niin sanotun “pesän rakentamisen” tässä synnytystä odotellessani. Kuten tässä postauksessa kerroin viimeisimmästä päähänpistostani, olen keskellä Operaatio Vauvanhuonetta. Ennen mökille lähtöä sain mieheni avustuksella huoneeseen jo uuden maalikerroksen seiniin! Värisävy pysyköön vielä yllätyksenä, kerron sitten huoneen ollessa valmiimpi, että mihin päädyimme tulevan tyttäremme huoneessa. Vinkkinä: väri saattaapi vilahtaa näissä kuvissa! 😉 Olen kuitenkin niin innoissani, päästessäni parin viikon päästä jatkamaan operaatiotani ja toivon, että huone ehtii valmistua ennen vauvan syntymää, jotta sen jälkeen ei tarvitse siitä sitten stressata.

Tällaista tänne siis kuuluu, hyvillä mielin nautimme nyt koko perheen yhteisestä lomakaudesta ja tietystikin samalla odotamme kovasti lähestyvää synnytystä. Postauksen kuvituksena tällä kertaa kuvasarja, jonka kuvasimme Sofian A.:n kanssa ennen Juhannusta Espoon rantaraitin varrella. Kuvat onnistuivat hyvin, kiitos sään ja hyvä kuvaajan! Pidän erityisesti kuvissa takanani lipuvasta purjeveneestä, hyvin järjestetty Sofia! 😛

Kivaa tiistaita kaikille!

xx María

Advertisements

jätä kommentti

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s