Raskaus -14 vs. raskaus -17

Viimeinen kolmannes raskaudesta on pyörähtänyt käyntiin eli voiton puolella ollaan! Vaikka olot ovat säilyneet edelleen hyvinä, on pientä kärsimättömyyttä jo havaittavissa, malttamaton kun olen. Aikani kuluksi olen kääntänyt katseeni menneeseen selaamalla valokuvia ja alkanut vihdoinkin järjestelemään pojalle ”Ensimmäinen vuoteni”-valokuvakirjaa. Voitte vaan kuvitella että kuinka monta sataa kuvaa vauvan ensimmäiseen kahteentoista kuukauteen mahtuu, huhhuh!

Oli kuitenkin todella liikuttavaa katsella kuvia ja erityisesti palata niihin hetkiin muistoissa. Onneksemme olemme myös ottaneet paljon videomateriaalia, joten myös kaikki vauva-ajan hassut äänet ja liikkumiset ovat tallessa ja aina uudelleen katsottavissa. Kun poika hoksasi mitä teen, olisi hän halunnut katsella videoita itsestään loputtomiin. Siinä oli sitten hyvä huomauttaa pojalle, että tuleva vauva on sitten tuollainen pieni ja hassuja ääniä pitävä tyyppi, joka ei vielä juokse eikä puhu. Välillä kun hän kuvittelee saavansa heti uuden leikkikaverin vauvasta. Aluksi se tulee olemaan vaan aika yksipuolista ja ehkä jopa hieman tylsääkin leikkiä.

Poikamme vauvakuvia katsellessa löysin myös joitain vanhoja puhelimella otettuja kuvia itsestäni edellisen kerran rantapallona (kuvituksena). Siitä sitten inspiroiduin vertailemaan hieman näitä kahta raskautta, jotka ovatkin olleet melko erilaiset. Liekö johtuvan lapsen sukupuolesta, vuodenajasta vai yksinkertaisesti vain kropan ”tottuneisuudesta” raskaana oloon.

Pahoinvointi

Tästä kaikki alkaa, ainakin itselläni. Alkuraskauden pahoinvoinnit ovat usein alkaneet minulla jo pari viikkoa plussaamisen jälkeen, eli siinä ensimmäisen kuukauden kohdalla. Muistan ensimmäisen raskauden aikana kironneeni pahoinvointisuuttani ja lupaavani itselleni, että ”ei enää koskaan tätä!” No, menipä siinä kolme vuotta unohtaessa ja sitten vain todetessa, ettei se ensimmäisen raskauden pahoinvointisuus ollut mitään verrattuna tämänkertaiseen.

Toisella kertaa pahoinvointi alkoi jälleen todella aikaisin, mutta ruokahaluttomuus vaivasi jo ennen plussaamistakin. Kun pahoinvointi sitten alkoi, sain sen kaveriksi ensimmäistä kertaa elämässäni kokea myös närästyksen, isolla N:llä. Mikään ruoka ei maistunut eikä pysynyt alhaalla. Närästyslääkkeistä ei ollut mitään apua. Piti vain pikkuhiljaa kokeilla, että mitkä ruoat aiheuttivat vähemmän närästystä ja mitä välttää todenteolla. Ensimmäisellä kerralla voin pahoin usein vain silloin kun ruokaluihin tuli liian pitkä väli tai silloin kun syke nousi liian korkealle, liian nopeasti. Tällä kertaa pahoinvointi oli jatkuva tila ja kestikin aina toisen kolmanneksen puoliväliin närästyksineen, kun taas ekalla kertaa pahoinvointi loppui seinään viikolla 12. Pahoinvointiani ei auttanut yhtään se, että sairastin myös kolme kertaa oksennus- ja vatsataudin sinä aikana. En siis juurikaan poistunut wc-pöntön läheisyydestä ensimmäisen neljän kuukauden aikana.

Iho ja hiukset

Ensimmäisessä raskaudessa iho oli pääasiassa kunnossa, mutta kasvojen reunoihin ja leukaan ilmestyi pienen pieniä näppylöitä. Myös selässä taisi olla joitakin, jos muistan oikein. Toisella kertaa olen saanut nauttia hyvästä ihosta, tai ainakin siitä minulle normaalista ihon kunnosta. Ainoat näppylät, mitkä ovat tulleet ovat ne yksittäiset perushormoninäpyt kerran kuukaudessa, jotka onneksi muutamassa päivässä katoavat.

Hiusten kunto on myöskin poikennut toisistaan raskauksien välillä. Ensimmäisen raskauden alussa minulta lähti paljon hiuksia (ei kuitenkaan mitään järkyttävää määrää) ja nyt toisella kertaa kärsin alkuaikoina nopeasti rasvoittuvasta hiuspohjasta. Nyt kuitenkin hiukset voi hyvin ja kasvavatkin kivasti. Värjäyksiä hiuksiini en ole tehnyt kummassakaan raskaudessa, sen kuulemma vaikuttaen jotenkin negatiivisesti tai ollessa ainakin tuntematon riski raskaudelle, joten omalla värillä (ja auringon raidoittamana) mennään!

Liikkuminen

Ensimmäisessä raskaudessa alkukuntoni oli todella hyvä ja olin varmaan hoikemmassa koossa kuin koskaan (lue. terveessä ja tasapainosessa) aikuisiälläni. Kehonmuutokset tuntuivat kuitenkin ekalla kerralla todella aikaisin ja kipeästi, joten liikkumiseni rajoittuvat melko nopeasti vain koiran ulkoilutuksiin. Myös sykkeen nousun myötä uhkaava pahoinvointi ja loppuvaiheen harjoitussupistukset estivät pitkät kuntolenkit, joten ulkoileminen oli aika hidasta tallustamista siihen aikaan.

Nyt toisella kertaa olen tietoisesti liikkunut rauhallisemmin kuin viimeksi, lähinnä vaan yrittänyt saada päivittäisen askeltavoitteen täytettyä, jotta kunto ei ainakaan heikkenisi. Sillon tällöin fiiliksen mukaan kuntosalitreeniä tehden ja päivittäistä venyttelyä/joogaa harjoittaen mennään seuraavaan synnytykseen. Kyllä niitä reilun viiden kilometrin kävelylenkkejä tulee tehtyä, mutta selän kipuilut ja harjoitussupistukset aiheuttaa sen, että niitäkin voi tehdä melko harvakseltaan.

Suurin ero kuitenkin liikkumisessa raskauksien välillä on vuodenaika. Viimeksi olin suurimman osan ajasta raskaana talvella ja vielä sellaisena talvena, että pakkaset paukkuivat ja jäätä oli teillä paljon, jolloin tiukasti toppautuneena ja liukastellen piti olla todella varovainen liikkuessaan ulkona. Tällä kertaa olen ollut raskaana ”lämpimillä säillä” (huomatkaa sarkastiset lainausmerkit!), joten liikkuminen on ollut huolettomampaa ja kevyempää, ja siten olo on ollut mukavampi verrattaen edelliseen.

Ruokavalio ja mieliteot

Ruokavaliossa poikkeavuuksia raskauksien välillä on ollut lähinnä se, että tällä toisella kertaa mielitekoja on ollut todella vähäisesti, jos ollenkaan. Ekalla kertaa tykkäsin paljon perunasta eri muodoissa; muussina, ranskalaisina, keitettyinä jne, sekä hernekeitosta ja vihreistä omenoista. Lisäksi roskaruoka maistui ja kebab-annoksia tuli varmasti syötyä viikottain, kuten myös karkkipusseja. Painoa tulikin lähemmäs 20 kiloa, joista osa oli varmaan ihan ”omaa painonlisäystä” raskauspainon lisäksi.

Tällä kertaa minulle on maistunut hyvin erityisesti pahoinvointien jälkeen pihvit ja makkarat ja jauhelihapastakastikkeet. Uskoisin tämän johtuvan kuitenkin siitä, että tällä kertaa olen oikeasti kärsinyt isosti raudanpuutteesta. Kun aloin syömään rautalisää, väheni myös himot lihoja kohtaan ja tällä hetkellä haluaisinkin vain syödä erilaisia salaatteja kastikkeineen, namnam! Roskaruoka ei maistu nyt juurikaan, olen ehkä syönyt kaksi kertaa kebab-ruokaa ja kotona sitten kerran viikossa itsetehtyä pitsaa, joka on enemmänkin ”perinnesyihin”, kuin omiin himoihin perustuva ateria. Myös karkit ovat maistuneet heikommin kuin viimeksi. Tosin uskon tähän vaikuttaneen sen, että jätin ennen raskautta useammaksi kuukaudeksi karkit kokonaan ja alotin niin sanotusti uuden elämäntavan ilman sitä sokerikoukkua, mutta nyt raskaana ollessa ja pahoinvoinneista kärsivänä jouduin turvautumaan sellaisiin Chewitsien kaltaisiin karkkeihin, joita imeskelin pitääkseni huonon olon poissa ja saadakseni sokerit nopeasti ylös. Olen kuitenkin yrittänyt pitää karkit minimissä, jotta en enää kärsisi siitä sokerikoukusta, mistä olen koko ikäni aiemmin kärsinyt. Tosin nyt kesäaikana jäätelöt ovat maistuneet kyllä paremmin kuin hyvin, eli katsotaan minkälainen vierotusurakka odottaa sitten raskauden jälkeen! Painoa ei tähän mennessä ole tullut kuin vasta 8 kiloa, joten verrattaen paljonkin vähemmän kuin viimeksi. Lähtöpainoni oli kuitenkin korkeampi, joten kuulemma ihan hyvä, ettei yhtä paljon tulekaan.

Energiatasot

Kuten jo aiemmin mainitsin, rauta-arvoni ovat olleet todella alhaisena viimeiset puoli vuotta, vaikka normaalisti minä olen se, joka on siellä naisten rauta-arvojen huippulukemissa. Tämä on vaikuttanut suuresti omiin energiatasoihin ja yhdistettynä tämän kertaiseen pahoinvointiin, olin ensimmäisen raskauspuolikkaan todella uupunut ja saatoin mennä yöunille jo ennen poikaamme sen painavan väsymyksen takia.

Ensimmäisessä raskaudessa en kärsinyt raudanpuutteesta ja taisin siltikin syödä yhden rautakuurin, joten energiaa riitti opiskella täyspäiväisesti, työskennellä opintojen jälkeen ja vielä satunnaisesti istua iltaa ja jopa bailata ystävien kanssa. Tällä kertaa tietysti jo nykyinen vanhemmuus verottaa omansa vapaista illoista, mutta en voisi kuvitellakaan lähteväni enää kello kymmenen kotoa ulos, ihan vain oman energiatason ja mukavuudenhaluisuuden takia.

Mieliala

Olen luonteeltani melko temperamenttinen ja kunnianhimoinen, välillä myös impulsiivinen ja kaikki-heti-tänne-tyyppiä. Vaikka tietysti henkinen kasvu aikuistumisen myötä on tuonut myös tasapainoksi viisautta ja ajattelevuutta, olen silti ihmeissäni, miten rauhallinen ja tyyni, lähes zen olen raskaana ollessani. Ensimmäisellä kerralla kyllä tunteet ailahtelivat enemmän verrattuna nykyiseen tasaiseen menoon. En juurikaan hermostu tai itkeskele raskaana ollessa, vaan pystyn pysähtymään ja niin sanotusti valitsemaan reaktioni tiettyihin tilanteisiin, mitä en olisi uskonut hormonien valloilla ollessa pystyväni tekemään. Emme ole juurikaan riidelleet tai kinastelleet mieheni kanssa tämän raskauden aikana, vaan pikemminkin elämme ihan oikeasti jossain ”vauvakuplassa”, jossa kaikki on hyvin, mikä tietystikin on vain hyvä asia kaikkien kannalta. Olen myös huomannut töissä ollessani, etten ole sielläkään kiperissä tilanteissa ruvennut häsläämään, vaan enemminkin ottanut askeleen taaksepäin ja yrittänyt rennommalla otteella selvitä vaikeista tilanteista. Olen itsekin hieman hämilläni miten vähän olen stressanut mistään viime aikoina. Melko samanlainen olin myös ensimmäisellä kerralla, vaikka tietysti raskauden uutuus ja uusien asioiden ja tulevan jännittäminen olivat varmasti syitä, miksi silloin saattoi mieliala vaihdella enempi kuin nyt.

Huhhuh, tulipas pitkä teksti, kiva jos jaksoitte lukea loppuun nämä syvälliset analyysini! 🙂
Tulevana perjantaina on taas neuvola ja sitten pääsen kuulemaan niitä mahdollisia eroja vauvojen kehityksessä. Ainakin viimeksi tämä tyttönen oli vielä pienempi kuin veljensä samoihin aikoihin, joten saas nähdä millainen kaveri sieltä tällä kertaa tulee. Enää 11 viikkoa laskettuun aikaan, aijai! ❤

Ihanaa keskiviikkoa kaikille! Minä lähden tästä nauttimaan auringosta ja gradukirjasta nro kaksi… 🙂

xx María

Mainokset

jätä kommentti

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s