Makeita muistoja

Tänä viikonloppuna juhlitaan ystäväni polttareita ja vajaan parin kuukauden päästään viettämään jo häitä! Ihan mieletöntä, että nyt sitä aletaan olemaan siinä elämänvaiheessa, kun useammat ympärillä olevat ystävät ja läheiset pariutuvat ja osa saa jopa perheenlisäystä.

Henkisestihän tunnen itseni edelleen 22-vuotiaaksi. Koen tämän kuitenkin hyvänä ominaisuutena, sillä tietyllä tapaa omasta nuoruuden viattomuudesta ja avoimuudesta on hyvä pitää kiinni. 

Miksi sitten juuri se 22. ikävuosi? 22-vuotiaana tapahtuivat identiteettiäni eniten muokanneet asiat. Silloin nautin olla oma itseni ja itsetuntoni oli päässyt monista teini-iän komplekseista yli. Silloin minulle selvisi, että millainen olen persoonaltani, vaikka  tietysti sitä kehitystä tulee tapahtumaan myös lopun elämää. Opin itsestäni aivan valtavasti. Tiesin tarkemmin kuin koskaan ennen, että mitä haluan elämältäni ja prioriteettini elämäni suhteen asettuivat uomiinsa. Se vuosi oli myös itsenäistymiseni vuosi. Toki vanhemmista olin ”eronnut” jo 19-vuotiaana, mutta silloin lähdin maailmalle ilman puolisoanikin. Se oli rankkaa, mutta todella todella arvokasta aikaa minulle ja meille!

Myös käsitykseni parisuhteista muovaantui silloin aikuisempaan suuntaan, vaikka naimisissa olimme jo silloin olleet reilun vuoden (parina yhteensä n. 3v. silloin). Sitähän sanotaan, että ensimmäinen aviovuosi onkin kaikkein haasteellisin, vaikka jonkilainen kuherruskausi  on varmasti meneillään samaan aikaan. Ensimmäisen aviovuoden jälkeen roolimme ja vastuumme parisuhteessamme olivat selkeytyneet ja sitä näki kumppaninsakin ihan eri valossa. Meidän onneksemme hyvässä valossa.

Meille silloinen kehitys poiki suhteemme seuraavan askeleen: olimme valmiita perustamaan perheen ja ottamaan siten myös vastuuta muista kuin itsestämme.

Olemme tavanneet mieheni kanssa melko nuorina, noin 18-19-vuotiaina ja parisuhteemme on aikanaan edennyt huimaa vauhtia eteenpäin, verrattuna monen ikäisemme tahtiin. Se onkin osasyy miksi koen, että on hyvä että henkinen ikäni pysähtyi siihen 22. ikävuoteen. Sillä vaikka parisuhteemme on keskimääräistä ”vanhempi” ei se tarkoita sitä, että meidän täytyisi olla sen kypsempiä tai vanhempia mitä ikätoverimmekaan.

Parisuhde ei ole koskaan määrittänyt minua. Olemme aina saaneet kumpikin olla omia itsejämme ja toteuttaa omia unelmiamme. Useimmat niistä ovat vain sattumalta olleet samanlaisia. Ehkä siksi löysimmekin toisemme?

Näiden syvällisten ajatusten myötä toivon tulevan kesän olevan rakkaudentäyteinen ja täynnä onnea ja iloa. Inspiroidun aina toisten onnesta (kyllä omastanikin), on ihanaa nähdä miten onnellisuus vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin ❤ Kunhan saataisiin vielä ne kesäiset ilmat! 🙂

Tämänkertaisen postauksen kuvituksena on kuvat erilaisista herkkuhetkistä vuosien varrelta. Olemme mieheni kanssa molemmat aikamoisia nautiskelijoita, kuten kuvista arvata saattaa! Tänään saan sitten napaani hieman lisää herkkuja, polttareiden merkeissä!

Herkullista lauantaita kaikille! ❤

xx María

Mainokset

jätä kommentti

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s